Taran Avara Luonto... Bonsai, ei se ollut ihme, ettei jaksanut kasvaa. Suurempi ihme, jos olisi... Sillä raukalla ei ollut kunnon juuria! Liian ronskilla kädellä oli typistetty, yhdessä haarassa pientä elämän alkua, muut ihan kuolleita. Sen aikaa lehdet pysyi, minkä varressa virtaa riitti... Korutelineeksi ajattelin hänet ylentää...
Nurmikon paikkuuta. Kovin oli outoja siemeniä, mutta näkeepähän hyvin, mihin on kylvänyt. Seed boosteria sen sanottiin olevan, tarkempaa tuotetietoutta ei ilmoitettu. Vielä ei tiedä, mitä näistä kasvaa, vai kasvaako mitään...
Pihametsän elämää. Joku toukka siinä...
Korvasieni
Niin kaunis (ja iso) hämähäkkinen...
Näin paljon näytti olevan, pikku rasia tuli kaiken keittelyn jälkeen pakkaseen. Eihän me näitä itse saateta syödä, mutta aika tavaran kaupihtee... sanoi entinen vanhapiika. (Nykyään sitäkään ihmislajia taida olla, on vaan ikisinkkuja. Ja jos mielii sitä tavaraa kaupitella, sitten se on puuma...)
Narsissi ja syreeni.
Huhtasieni. (Taas kävin konttaamassa siellä äitin kukkapenkissä.)
Tuoksuvat tuomien valkoiset kukkaset...
Pienessä tihkusateessa oli etanat nousseet ulkoilemaan kannolle.
Ei näyttäneet sarviaan, vaikka nätisti yritin heinällä kutitella...
Kerrankin näin käen... (Näjin käjen? vai miten se...) Siinä se kukkui, ihan lähellä, mutta korkealla, ison kuusen latvassa. 😏