Ka, niin se vain napsahti, talaven selekä poikki Heikin päivänä. Pakkaspäivinä pittää keksiä jos jonniilaista ajankulua. Viijessätoista asteessa männöö minun henkilökohtanen pakkasraja, jos ei ihan pakko oo ulos nokkoosa työntee.

                       Kun puolisolla on hernekeittopäivä, (siihen työnsin kinkun roippeet)

                       pittää sitä itelleennii jottain evästä kyhhäillä... 

                                          Risutötterökkii sai talaveks uuven kanervan.

                                      Ilta-aurinko siellä kajastelloo niin nätisti piliven lomasta.

                                         Kaekenlaesia matelijoita sitä näkköökään,

                                        mikä lie liejuryömijä rantautunu...

                                      Voe juutas, pitikii olla tuas ihan mainoksen uhri...

                                      Eihän tästä verjmantariinista lähe kuoret ku veitellä...

                                                 Mattotelinekkii on suanu kuorrutuksen...

    Olivat halapuuttanu eli halavennustuttanneet joulukukkiin hintoja...tiijättä kyllä missä kaupassa näin tehhään...Vihree tulilatva, eikä maksanu ihan kahtakaan euroo. Suahhan nähä kuinka äkkiä se jo onkii ruskee tulilatva... Vuan toivomma hällekkii oikein pitkee ja kommeeta elämätä, kyllä se kohta kevätaurinko meitä armahtaa...    😏

     Jos ei oo kivaa ihmiselläkään, talvikelissä, ei lie hyvä kasveillakaan. Sopivan viileätä kyllä on, mutta pimeys varmaan riivaa... Tuokin jättiaralia näyttää kellastuttavan lehtiänsä. Mutta samalla tekee uusia... Liiasta kastelusta ei kyllä ole pelkoa tässä huushollissa, päinvastoin...

   Tämäkin, joku viikunan sukuinen, karistaa välillä paljon lehtiänsä, mutta samassa tulee uusia. Siinä se on sinnitellyt vuosikymmenestä toiseen...

      Rönsyliljat ovat ehtymätön luonnonvara. Rönsyjen päistä nappaan uusia kasvustoja, ne ei edes multaa tarvitse. Pelkässä vedessä voivat vallan mainiosti, toki välillä lannoitevettä lisättävä sekaan.

                                                Johan nuo taas kukkia pukkaa...

                                          Jouluasetelmasta yritän pelastaa viherkasviksi. 

                                           Bonsai... jokohan tälle tuli exitus?     😏
 

                                        Loppiainen. Loppuu liiat pyhäpäivät, vähäksi aikaa...

                       Eipähän tuota erota arkee pyhästä, samat on askareet päivästä toiseen.

                                                    Kovin on ollut harmaata,

                                            mutta parina päivänä näyttäytyi aurinko.

                           Ja tämä on nyt varmaan se halo...  Outo valoilmiö auringon kuppeella.

   Pienenä kuvittelin, että tuollainen pilvimuodostelma taivaanrannassa voisi olla kaukainen tunturi...

                                    Ei se vielä kovin korkealle nouse, eikä lämmitä....   😏 

    Hyvää Uutta Vuotta... sietääkin olla parempi, kuin tuo mennyt... Käjet kyynärpäitä myöten ristissä, että ihmisten elo alkaisi helpottaa...  Vielä vähän jouluakin... Huomenna riisun joulukattauksen pois pöydältä. (Huom. ompelijan liinana päärmäämätön kankaanpalanen....ja suutarin lapsilla ei ole kenkiä.)

                              Kissaa ei kannata kuvata salaman kanssa... liian pelottava....

                                     Tässä paljon parempi kuvakulma, ei silimä kiillä...

                                       Tapaninpäivänä viriteltiin jätkänkynttilöitä.

     Hyvät on ollut ulkoilukelit. Ja jäniksillä jotain ryhmäliikuntaa... vai mitkä orgiat lie kuusen juurella  ollukkaan...

                                       Teeret ja pyyt myös jalkautuneet metsätielle.

                                         Ei sitä jouva pyhhee pitämään, virkata vain pittää...

     Näin kauniina, parin asteen pakkasessa, valkeni tämä vuosi. Vaan kamala keli on Siperiasta tulossa, varoiteltiin jo Iltassanomassa...     😏