Suppiksia... vielä löytyi viime viikolla piirakan tarpeiksi. Välillä ollut jo luntakin, mutta ei se suppiksia haittaa. Melkoista aarteenetsintää ruskeiden lehtien seasta. Ja kylmää... Sormia ihan pakottaa, vaikka on työhanskat ja vielä kynsikkäät päällä.

                              Tämmöisiäkin "aarteita" löytyi sähkölinjan kaivajien jäljiltä.

                                      Samanlaisia jalkineita olen nähnyt historiankirjoissa.
                                          Kauhukuvia keskitysleirien liepeiltä...

                                        Nämäkään eivät ole mistään sotatantereelta.
                                         Samaisten linjan kaivajien tekosia.

                                                  Jos pihassa tekivätkin siistiä jälkeä...

              Tämän nähdessäni, päässäni alkoi soimaan Metsatöllin kappale "Kivine maa".   =D

                                        No, nyt niitä mukavia matkakuvia....
                             Hanian puistossa ukot kortinpeluussa. Omat tuolit mukana...

                                          Poika muurilla. Mitähän lie suunnitellut?

                  Souda, rannalla toisen maailmansodan aikainen liittoutuneiden hautausmaa.
                                 Kiertoajelulla sai vauhdissa yrittää näpsiä kuvia...

                          Hotellimme sisäpihalla sattui juuri yhtenä yönseutuna kukkimaan...

                  Se kuuluisa, vanha Keritis-silta, joka sortui viime helmikuun rankkasateissa.

                                                     Metamorfosin luostari.

                                                    Hotellin ovenpielen komistus.

                                        Agii Theodorou, kri-kri-vuohien suojelualue.
                                      Ei tuolla yhtään näkynyt, vaikka kuinka tiirailin.

                                             Pesusieniä ym. tarpeellista tavaraa...

                          Tässä pyydystetään mustekaloja. Syöttinä hällä oli kanankoipi.
                        Eikä sätkäntumppi irronnut huulesta, kun jutusteltiin...

                                            Hanian satama hieman eri kantilta.

                                         Olihan sitä hyvääkin ruokaa. Ravintola Nostos,
                                     koko reissun paras ruoka ja paras palvelu...   =D

    Niinpä sitä on arkeen palattu. Harmaata keliä ollunna. Parriin otteeseen meinannu aurinko näyttäytyä. Nyt ei oo ollu väenpaljoutta ihmispolosen riesana.
    Kävi meillä kyllä jottain lahkolaisia yhtenä päivänä. Ison kirjan kansa olivat tulossa. Kiännytystyö ei onnistunu. Minä kiännytin heijät. Uluko-ovelta.
    Tänä uamuna olikii mua valakeena. Vuan eipä siinä mittään, syystyöt on tehty. Valakosipulit tökitty multiin. Joutaa talavi tullakkii.
   
    Tuosta Kreetastahan minun piti vielä.... Yläkuvan "elintarvikkeet" löytyi ihan matkamuistomyymälästä. Lääkkeeksihän nämä varmaan on...

     Ne muinaiset minolaiset taisi olla isoja ihmisiä. Heidän jälkeläiset ovat nikkaroineet tämän Marina Sands- hotellin vaatekaapin. Hengaritanko kahden ja puolen metrin korkeudessa. Ei ihan ylettäny.

                                                           Merinäköala.

                                                                 Tarjouksia...

            Mitähän iänkaikkista nuissa tynnyreissä hapatettiin... Tuoksu oli mielenkiintoinen.

                      Tätä kuvatessa tuli joku setä ärhentelemään: what`s the problem....
                                       Minusta nuo taulut oli vaan "mielenkiintoisia"....

                                      Rankkasade tulossa, Kissamoksen niemi hävisi pilveen.

     Hotellissamme, erään rapun alla oli kissaemo poikasineen. Ja yksi raukka oli kuollut. Kävi se talonmies korjaamassa raadon pois, kun hälle asiasta mainittiin.

                                       Hanian kauppahalli. Tönkkösuolattua muikkua.

                                         Hmmm... oliiveja ja "solokkusankko"...

                                                            Hanian satamassa....

   No, tuota oisin maistanut, ei ollut gluteeniton. Sitä en tiedä, miten olisin seuraavana päivänä selvinnyt lentokentällä siitä satunnaisotanta pyyhkäisytestistä, tahi huumekoiran kynsistä. Tai hampaista...
   Joo, elekeehän ottoo liian tosissaan näitä juttuja. Vaan kaikki on kyllä ihan aitoja tappauksia.    =D

    Hohhoijaa, sitä taas "lomailtiin". (Sitaateissa siksi, kun meinasi olla välillä hieman hankalaa...)
Kreetalle, Haniaan on niin helppo lennähtää kotikentältä.
    Piti majoittua vaihteeksi Agii Apostoliin, lähemmäs Haniaa. Jalkamatkan päähän.
Yksi yö homeisessa loukossa sai minut oirehtimaan niin pahasti, että majoituksen vaihto edessä. Respan tyttö kyllä sanoi, että siivooja voi pyyhkiä sen homeen pois....
   Onneksi on valmismatka, tarvittiin oppaan apua.

    Uusi yösija löytyi ainoastaan Agia Marinasta. Melkein vastapäätä edellisen reissumme hotellia. Ei ollut maisemat muuttuneet.

    Sitten se ruokapuoli. Vaikka kuinka varmistat, että annoksesi on gluteeniton, siihen päälle tungetaan kuitenkin sitä saamarin vehnäleipää... Kastikkeita ei voi syödä, enimmäkseen kuivaa riisiä ja grillattua lihaa...

    Kanssamatkustajat. Vaikka kuinka kevyellä pakaasilla reissaa, voisi ne vaihtovaatteet silti olla. Ja suihkussakin voisi käydä. "Little Fun Train"... very funny... jouduin vaihtamaan paikkaa "tuoksuvan" henkilön takia.
   Lentokenttäbussissa alkoi taas ahdistaa. Hajuvesiä oli suihkuteltu ihan reilusti. Koneeseen päästyä piti ottaa taas astmalääkettä, pakoon kun et pääse.
   Paluumatka oli muutenkin haasteellinen, vieruskaverin ruokamyrkytyksen takia.

   Ja vielä ne itikat. Pakottavia, turvonneita paukamia ympäri kehoa. Vaikka pidin "cover yourself"- vaatteita. Allergialääkettä joka päivä, välillä painkilleriä. Rasvausta ihmevoiteella...
   Nyt pitää vähän aikaa sulatella, parempia lomajuttuja päivittelen, jahka tästä mielentilani kohenee. Ihana olla kotona....   =D

    Taran raatopartio. Ihan minun sieniapajan luokse oli männy sitten kettu kuolemmaan. Maantien penkalle. Liekkö auton töytäsemäks joutunu? 
 

                                  Joku siitä oli jo kalunnu parraat palat suuhusa. 

   Tämän verran siitä on jälellä. Parissa viikossa huvennu parempiin suihin. Hmm... piätä ei näy... Susihan se kuulemma piän syöpi... Kohta ei oo ku valakeet luut ojan pohjalla.    =D