Sähköö ilimassa - eiku maassa- ihan pikapuolin.  Siitä se saunan takkaa sopi. Heleppo on tuvan nurkalle virta vetästä. 

                                    Homma hoituu, kolome konetta ja reipas lapiomies.
 

                                        Onkohan ikinä ollu näin paljo "äksöniä" meillä.

    Pitkää päivää tekköövät, ja siistiä jäläkee. Ei taija nuin silleetä olla muualla tällä tontilla.

  Kylyvivät oikein heinänsiementä jälillesä.  Hmmm.... ens kesän mölökkypelit sitte saunan takana...    =D

    Onpas sitä nyt ollu kaikenlaista... Viime viikonloppuna oli kaikki lapset ja miniät ja vävy käymässä. Muitakin vierahia kävi. Juhlistettiin Puolison syntymäpäivää. 
    Tein oikein täytekakun. Pitkästä aikaa. Koristelukin onnistui, oli kondiittori asialla. (Vähän erinäköisen minä oisin "röntsäyttäny".) 
     Sain hyödyntää kattauksessa vanhaa Arabiaa ja retrokuppeja. Sekä mummun virkkaamaa satavuotiasta liinaa...

 

                                                  Meille tuli myös metsäkone...

                                          ...ei vaineskaan, naapurin metsää tuo on.

                                                      Näin lähti jättikuuset,

     joita on tottunut kolmekymmentä vuotta siinä katselemaan. Niin se maisema muuttuu...

 

   

    Sieltä se sähkölinja saapuu. Kaapeliakin on. Nyt on pihassa jo hiekkakuorma ja kaivinkone maanantaita odottamassa. 

     Suppiksiakin ollaan metsästetty. Monta makiaa rasiaa on sitä herkkua jo pakkasessa.  =D

   "Talvi yllätti"...  Kuura-aamuja, pikku pakkasta, hyytävää pohjatuulta.  Ei tarkene enää edes pyöräillä. Kylmä käy niveliin. JPK. Jokapaikkakipeä. 
    Mutta suppisretkelle kyllä vielä sonnustaudutaan. 

    Viime viikolla oli muutakin haastetta liikkumisessa. Kylmyyttä pakenevat ampiaiset tunkeutuvat sisälle. Lähinnä, onneksi, vain saunaosastolle ja vessaan.  Luoja ties, mistä rakosesta ryömivät. 
    Noh, maanantaina yksi tarpoi mustalla matolla,enkähän minä siinä vaiheessa älynnyt jalkoihini katsoa. Ja sehän pistää jutkahutti jalkapohjaan! Jumankauta, mikä polte ja pakotus! Turvotti, niinkuin pallon päällä kävelisi. Allergialääkettä, painkilleriä, aloeta ja Kreikan rasvaa, niillä lääkitsin itseäin. Vasta torstaina kärsi kunnolla kävellä. 
    Sen piston jälkeen, no mercy... En kanna enää yhtään yksilöä purkissa pihalle. Kuoleehan ne talveksi kuitenkin. Kuoleehan?       =D
   

    Eläinjuttuja... Näitä ollaan jo kaivattukin. Ei ole sieni- ja puolukkaretkillä yhtään riistalintua näkynyt, ei kuulunut. Tuli sitten teeripariskunta pihaan näytille.

           Juu, ovat kyllä molemmat urospuolisia, mutta voihan ne silti olla pari...

    Tuijotuskilpailu pihatiellä... Meinasin pyllähtää persuuksilleni, kun Saku päättikin loikata kohti...
 

       Nämä ei ihan villejä ole, vaikka villisikoja ovatkin. Rähiseviä, haisevia karjuja,
 

     ... söpöjä pikku nasuja. Minä näen tässä vaan maistuvaa possupaistia...  Oli "Osta tilalta"- päivä, niin käytiin naapurikylällä villisikatilalla. Ja samalta Kurimon tilalta saa myös maanmainiota juustomaitoa... ai että, kohta meillä herkutellaan kunnon uunijuustolla...  =D

     Kassi-Alma tässä taas, huomenta. Joskus olen ostanut verhon, ei hajuakaan mihin lie tarkoitettu. Kivat metallirenkaat siinä on... Ja ihan selvästi siinä näkyi kassi...
    Miten kätevää, pujottaa tuo olkahihna... eikä mennyt edes kierteelle.
 

     Olipa kerran (jotain kolmekymmentä vuotta sitten) lapsilla puuvillakankainen "leikkimökki". Runkoputket hävinneet jo aikoja sitten, kangaskin oli repeillyt ovenpielistä. Kasvoiko lapset niin isoiksi, etteivät mahtuneet oviaukosta? Ihan hyvää mattomateriaalia ja hauskimmasta kohdasta syntyi kassi. Vielä siitä on yksi seinä hyödyntämättä...

    Löysin myös vanhan virkatun pitsinpalasen. Mikähän lie tämänkin ajatus ollut? Mutta nyt siitä tuli pikkukassi. Sopii juuri puhelin ja lompakko, ja kaikki naisihmiselle välttämättömät "pientarvikkeet".

    Niin, mikäs tässä on puuhastellessa ja näperrellessä. Vältyin (toistaiseksi) siltä rannekanavaleikkaukselta. Sain kesällä käyttööni yölastan ja -tadaa- käpäläni onkin melkein oireeton. 
   Kirurgin puheilla ennätin kuitenkin jo käymään.  Entäs jos tämä yksinkertainen konsti olisi kerrottu minulle jo viime talvena, sillä ensimmäisellä lääkärireissulla?
   Mutta nytpähän tietää jo valmiiksi, mikä on vialla jos, (ja kun) oireet palaavat...    =D

    Puuhastelua. Pitkästä aikaa neuloin sukkia. Ja se kantapää.... sehän ei meinannut muistua mieleen millään. "Juutupesta" löytyy selvät ohjeet tumpelommallekin neulojalle. Ennen piti aina soittaa äidille tämmöisessä ongelmatilanteessa....

        Ja kun vauhtiin pääsee, niin näitähän tulee ihan liukuhihnalta... Nyt ei passaa unohtaa sitä kantapään kavennusta.

                                        Tästä kasasta syntyy vielä monet töppöset.

   Kaikkee se taas joutilaalla tietättää: päällystelin kenkälaatikoita ja muita siistejä laatikoita kontaktimuovilla ja piirroskuvilla... Siellä pysyy tilkut, lankarullat ynnämuut härpäkkeet siististi järjestyksessä. 
   Sisäinen  Kassi-Almakin iski jälleen... Onhan se mukava käydä ne samat eväät ostamassa  uuteen kassiin, vaihtelua ruokavalioon... eiku.... 
    Toinen näistä taisi jo saada uuden kodin... kuka on huomannut nurkissansa pyörivän moisen, saapi pittää hyvänänsä... Aina tuolla joku kankaanpalanen huutaa haluavansa kassisksi....  Mitähän seuraavaksi...   =D

                                                            Näin näppärästi,

                                                        paketoidaan perhonen,
 

                                                       sotketaan seittiin,
 

                                                       hämähäkin herkkupala,

                                                                lukin lounas,

                                                       ...ja eiku syömään...     =D