Sunnuntain sieniretken antia...

Hassuja sieniä 

                                                           Karhun jälki?

                                                         Kasa kantarelleja...

                                                                   "Romo"

                                          Saalis, 3kg...josta vettä kaksi kiloa, sientä jäi kilo...

           Kaunistelematon kuva - Koominen tilanne - Hillittömän rehellinen - Roisin rehellinen - Sensuroimaton kuva...(otsikko iltapäivälehdessä)
           Näin tilittää joku "kimmovehviläinen" uusperheen arkeaan: "Uusperhe on hirveä määrä taakkaa". "Yritin pitää yllä hyvää spirittiä omasta pahasta olosta huolimatta"....
           Jutussa ei sitten kerrota onko uusperhe jo historiaa, vaikka niin "hillittömän" rehellisiä oltiinkin. Ei vaan jaksa enää yrittää, näin siinä sitten kävi...
           Ai niin, se Uutinen: (Uus)perheen teiniltä oli roiskahtanut soijakastiketta rappusille!
Kuvaksi valikoitui "roisin rehellinen" otos lattialle liiskautuneista puolukoista. Ja tässä "järkyttävässä onnettomuudessa" särkyi myös pari posliinikippoa... En soittanut iltalehteen, vaan pakkohan näin vakava tapaus on julkaista... laitoin kyllä välittömästi kuvan facebookiin...    =D
                                             

    Uusia makuelämyksiä.( Matkailu avartaa).  Viikonloppuna kylästeltiin Raahessa, ja se alkaa olla Perämerellä nahkiaissesonki parhaimmillaan. Ennen ei tätä "herkkua" ole tullut maisteltuakaan.

  Nahkiainen, ympyräsuinen, leuaton kala. (Se siis on kala kuitenkin...) ( raadonsyöjä...? )
Ostettiin torilta muutama hiillostettu yksilö, ja kotona pannulla voissa hieman paistelin...

   "Pää poikki ja eiku ääntä kohti", näin ne pitäisi syödä. Ei ihan minulta onnistunut, oli suoritettava ruumiinavaus ja suolistettava ensin...
   Noh, söihän tuon "ennenku selekääsä ottaa", vuan enpä tiijä toista kertoo, kehtooko tuota ennee hyvin makustella....   =D

    Kassi-Alman seikkailut jatkuu.... Tätä kassia olen ommella kurpostanut, ratkonut ja tuunannut uudelleen. Viikkokaudet pyöritellyt...(ainakin mielessäni). Eikö tästä tahdo valmista tulla, jääkö ikiajoiksi keskeneräiseksi? Kunnes pilkon sen tilkuiksi...Hmmm... siinäpä onkin ideaa... mitenkäs siihen niitä tilkkuja...?

    Tilkkuvarastoni kätköistä löysin tähteeksi jääneitä, erään peiton reunapalasia, juuri sopivia tähän. Olkahihna on pulleaksi rullattua trikoota, tunikan helmasta lyhennetty kaistale...

   No nythän tämä alkaa jo näyttää "joltain". Vielä läppä, siihen tarranauhan palanen kiinnikkeeksi. Ja ihan hauska hippilaukkuhan siitä vihonviimein syntyi... mutta kovat oli synnytystuskat...  =D
 

    Metsässä rämpiessä näkyy vaikka mitä mielenkiintoista. Kaikkeen en välttämättä haluaisi tutustua lähemmin... Maata tuijottaessa ja sieniä etsiskellessä, törmäsin liian lähelle ampiaispesää... Yksi ennätti pistämään, onneksi ranteeseen. Taisi suurin myrkkylasti jäädä paidan hihaan, kun ei käsi muodottomaksi turvonnut.

    Saatiin kyllä ihan mukavasti sieniäkin... Heti metsästä tultua nappasin "syrtekkiä", ja siitä se rauhoittui. Mutta vieläkin, monen päivän kuluttua, välillä kutittaa jumalattomasti ja paukama nousee uudelleen...

    Puiden välissä saattaa vaania moinen ansa. Vaikkei ihan lukin ruuaksi joutuisikaan, ei tuohon verkkoon ole mukava sotkeutua...

   Ruskokärpässieni, Amanita Regalis. Myrkky vielä tujumpaa kuin punakärpässienellä.... Vai: Rusokärpässieni, Amanita Rubescens, hyvin keitettynä syötävä... kehnosti kiehautettuna alkaapi tuhoamaan verisoluja.... että parempi jättää aloilleen.... Niin, kaikkia sieniähän voi syödä, joitain vaan yhden kerran....  =D

                                                     Taran Avara Luonto
   
    Alkaa olla jo kantarelliaika, pari reissua käyty, maistiaiset saatu. Saattaa tulla ihan hyvä sato...

                                                       Ja tämmöisiä kummallisuuksia....

                Joku "peurakauris" oli kuorinut pienen lepän ja myllännyt maata sorkillansa.

      Perhosentoukka, "karvamato", on nakerrellut lehteä ja ängännyt sitten kakkapökäleen?

                                         Paatsama kypsyttelee myrkkymarjojansa...

    Kassi-Alma iski jälleen... Kovin oli värikäs minun kauppakassi, piti surauttaa "omanvärinen" kassisetti. Senverran laiskuus yllätti, että vaan toisen kyljen maltoin tilkutella...
   Hevi-pusseihin tuunailin muovisesta kansion välilehdestä lappuset kiristysnaruun. Saa vaikka paria sorttia vihannesta samaan pussukkaan... Ensimmäinen muovikokeilu ei ihan toiminut, ei irronnut se liimalappu millään....   =D
  

    Koiruuksia... männäviikon meillä oli kesälomalainen,ihana, kiltti, isovillakoira Kassu.
Sunnuntaina paistelin muurikkalettuja, se kantoi kaverina tuohikäppyrän liiteristä, että saadaan tulet hellaan. Sitten nätisti odotteli maistiaisia... muutenkin meillä samat herkut- Snellmanin valkosipulileikkele....

    Aamuisin ei torkuttu. Kun herätys soi, heti on tökkimässä kuonolla ja lipaisu nenästä, nyt ylös...
Maanantaiaamuna, kun isäntä sonnustautui työhaalariin, mikäpä sitä enää tunnistaa... ihan piti haukkua.
   Yöllä havahdutaan siihen, kun Kassu ottaa yöpalasta. Syödä rouskuttaa nappuloita kupistansa.

    Nukkumapaikka on meidän sängyn vieressä. Eikä kova ukkonenkaan pelottanut, hieman kuullosteli, niinkuin mekin. Enemmän hirvittää naapurin lehmät ja pienenpienet sammakonpoikaset- meitä molempia...
   Eräänä aamuna herätti viideltä. Sipsutti viereeni, tökkäys kuonolla, lipaisu nenästä: ois pissihätä...
Kun syreenipuska on lannoitettu, köllötellään kellonsointiin asti.

   Kun "virallinen huoltaja" tuli, hyppelehti kerrassaan riemuissaan, vaikkei näyttänyt ikävöivän eikä kärsivän eroahdistuksesta.
   Eilen, aamulehden hakuun lähtiessä, melkein kutsuin Kassua kaveriksi...
Mutta nytpä sonnustaudun sienimetsään, vaikkei sieltä vielä kovin kummoista saalista löydykkään. Josko kourallisen päivälliskastikkeeksi...   =D