Pienessä pihakuusessa meillä on räklänpesä. Mitenkähän tarkenee poikaset kuoriutua, paleltuu raukat. Yöllä ollut pakkasta, ihan kuurassa oli kaikki aamulla.

   Lauantaina paistelin muurikkalettuja. Kesäkeittiökokin salainen ase taitaa olla tänä suvena villapaita...toppatakin alla...

    Narsissipuskassakin vain yksi kukka. Pitäisköhän sille tehdä jotain?

    Kassu-sessu kävi "huoltajineen" yökylässä. On siinä harvinaisen fiksu ja viisas koira..

   Lepikkoa on raivattu hieman sakseja järeämmälläkin kalustolla. Nykyajan kirveestä se ei varsi irtoo...

     Luontoekspertti tässä huomenta!  Aamullisella   "tutkimusmatkallani" tuota kantoa katseltuani hoksasin, etteihän se mikään kuusi ole.
     Koivu siinä puskee yhäkkin mahlaa pintaan ja homehtuu noin kauniin punertavaksi.
Näitä "itkeviä" kantoja oli useampiakin, toinen toistaan somemman värisiä...

  

    Viikonloppuna päästiin vihdoin "kesäjärjestykseen". Grillikauden avaukseksi maisteltiin uutuusmakkaroita. Ja olihan niissä makua... Snellmanin chipotle&chorizo, all naturel. En tiedä kumpia olivat, mutta liian tulisia minulle... isäntä söi ja päälleryyppyyksi puoli litraa maitoa...
    Ulkosaunakin jo lämmitettiin. On siellä vaan leppeät löylyt...

    Napsin taas jättisaksillani lepän alkuja ja vatun varsia vuokkometsästä, ettei kasva liian umpeen.

    Naapurin puolella, talvellisen savotan jäljiltä löytyi näin hienosti "rövettynyt" kuusen kanto.

  Tein myös "yhdeksän euron keittiöremontin". Ostin rullan kontaktimuovia ja tuunasin välitilan laattoja. Saa nähdä miten pysyvät, mutta ei pidä luututa liian ahkerasti....
   Loppumuovista riitti vielä tarjottimen pohjaan, siinä oli jotain rumia joulutähtiä.
Mittasin koon ompelijan mittanauhalla ja muovin sitten viivottimella. Niinhän siinä kävi, että yli puoli senttiä kanttiinsa liian pieni tuli. No, jätin joka puolelle samanverran rakoa reunaan ja textmarkilla värittelin rakosen mustaksi. Ihan hyvä siitä tuli.... =D

    Oi ihana toukokuu, nyt niin tohtii jo sanoa.
Sataa vettä, sulattelee lumet meidänkin pihasta.
Piti minun jo luojaa avittaa ja lapioida kesäoven
edestä melkoinen penkka...
   Parina yönä ollut jo lämmintä. Silmut pullahti puihin ja pensaisiin. Humalat nousee kuistin seinustalla.
   Tuoksuu keväältä, linnut laulaa...

   Teeren kukerruksen kuulin vappuna ensi kertaa, äitienpäivänä tepasteli västäräkki, eilen kukkui käki.
   Näitä rastaita on pihalla käyskennellyt. Alkuviikolla aamukohmeisesta maasta yrittivät jotain nokkia suuhunsa.
   Mustarastas riehui tuohenkäppyrän kanssa, mutta harmi, etten saanut kunnollista kuvaa... ikkunasta häntä zoomailin.

   Joku petoeläin käy tuhoamassa muurahaispesiä, ei tuo karhu liene. Mieluusti joku pienempi...

 Pihametsässä tarpoessa sujahti saapas juurakon alle. Hyvä ettei sitä vauhtia ole liikaa...
                 

     Kaikkee se joutilaalla tietättää...  Talvella ajoivat koivupropseja tuonne maantien laidalle. Lumien sulettua sieltä paljastui tuohia. Isompia ja pienempiä käppyröitä. Minähän nohevana tyttönä hoksasin, että siinäpä hyviä sytykkeitä. Ei muuta kun muovikassi taskuun ja taipaleelle.

    Saattaahan siinä taas ohikulkijat ihmetellä, mitä iänkaikkista tuo eukko nyt puuhastelee...

    Keli on ollut tämännäköistä viime aikoina... Viime torstaina satoi näin sakeasti...

   Äitienpäivä. Lapset onnitteli ja isäntä soitti Rammstainin "Mutterin"... paras äitienpäivälaulu....
Lettuja paistelin brunssille. En vielä muurikalla....
    Jospa sitä ensi viikonloppuna pystyisi siivoilemaan grillikatosta kesäkuntoon ja päästäisiin vihdoin "ulkoruokintaan".   =D

     Kehittelin tässä joutessain, muuanna unetonna yönseutuna pari uutta ohjelmaformaattia.
Suomen Surkein Tavis: Osallistujat arvottaisiin syrjäytymisvaarassa olevien pitkäaikaistyöttömien joukosta. (Minäkin voisin osallistua!)
    Heillä teetettäisiin jonninjoutavia askareita (esim. pinottaisiin samoja halkoja moneen kertaan) ja hitain tumpelo voittaisi. Hänet palkittaisiin 9 euron "päiväpalkalla" työkokeiluun niihin samoihin jonninjoutaviin askareisiin...
    Ja kisan voittaja, Suomen Surkein, saisi kunniakirjan ja kuvansa paikallislehteen. Sekä kituuttaa edelleen sillä pienellä työmarkkinatuella.

    Arman Pohjanlahden Jäällä: Arman vietäisiin kauhealla pakkasella (tietenkin) Pohjanlahden jäälle, ainoana työkalunaan Sveitsin armeijan linkkuveitsi.
    Sillä hän pyydystelisi hylkeitä, tekisi nahkasta lämpöiset vaatteet ja grillailisi lihat maukkaiksi aterioiksi.
    Yöksi hänet ja kuvausryhmä lennätettäisiin helikopterilla rannikolle hotelliin. (Mutta sitähän meille ei tietenkään kerrottaisi)
    Välillä voisi muka vahingossa eksyä Ruotsin puolelle. Sieltä rakkaat naapurit lahjoittaisivat evääksi purkillisen hapansilakkaa...

   Minkähän kanavan kanssa aloittaisin neuvottelut?    =D

    Nyt kun alan olla "selvillä vesillä" viime viikon sisäilmaoirehdinnasta, lykkäsi sitten nivelkivut pahemmaksi. Liittynekkö samaan "keissiin"?
    Eilen oli ihan paskapäivä, edes kahvi ei tahtonut maistua, ja se on jo paha se... Panacodin avustamana nukkua tullotin kahteen otteeseen päivällä! Helpompi sanoa mitä ei pakota, juili tahi kuumottele: se on tuo pääkoppa. 
    Mielialalääkettä on kyllä tarjottu näihin fibron oireisiin, mutta epäilenpä, että niitä nappailemalla se viimeinenkin terve paikka alkaisi oirehtia...
    Psykologikin totesi viime viikolla, että "komentokeskus" näkyy olevan kunnossa. Että olihan siinä "kuntoutuksessa" jotain positiivista!

   Kevätkin etenee niin matelemalla, yöllä pakkasta, päivällä vain muutama lämpöaste. Viikonloppuna lumipeite onneksi jo hieman oheni. Mutta heti hangen väistyttyä leskenlehdet ja sinivuokot yrittää varovasti  aukoa kukintojaan.   =D

    Ammatillinen kuntoutusselvitys. Kolme päivää paikallisessa hoitolaitoksessa. Monenmoista asiantuntijaa oli: sosiaaliohjaaja, työelämäasiantuntija, fysioterapeutti, psykologi, kaksi lääkäriä.
    Ja sisäilmaongelma! Heti alkuinfotilaisuudessa se alkaa: ääni katoaa, kurkku kipeytyy ja kaulan rauhaset alkaa aristaa, pakottaa... Ja henkilökunta tietää, että näissä tiloissa oireillaan! Järjestellään päiväohjelmani uudelleen, käyn vain "välttämättömät" jutut.
    Kaiken huipuksi lääkäri kirjoittaa astmalääkereseptin (pulmicort). Tutkimatta, yli 5 vuotta vanhan diagnoosin perusteella!Ja varulta tuplaten vahvempana kuin silloin. Kortisonia en ole tarvinnut silloisen työpaikka-altistuksen jälkeen.
    "Ei tässä nyt mitään spirometriaa kehtaa laittaa... outoja ovat nuo lukemat edellisestä...(sieltä viiden vuoden takaa) no, laitanpa lähetteen keuhkolääkärille, vaikka eihän ne siitä varmaan tykkää..." Tämmöisiä se tohtori jutteli. Että kuka ei tykkää? 
    Antoi ymmärtää, että vika ei ole sisäilmassa, vaan minussa... lääkkeillä pystyisin kuulemma olemaan missä vaan....mutta eihän astmalääke auta näihin oireisiin....huoh, mäneppä se lääkärille sanomaan....vaan minäpä sanoin...
    Enkä kyllä aloita mitään lääkitystä, ennenkuin on kunnolla tutkittu, tarvitsenko todella... Ei minua ahdista, muuten kuin kohta henkisesti tämä touhu...
    Odotin ihan, että tuo vielä jonkun mielialalääkkeen kirjottaa...
Heidän mottonsa: Terveyttä, Virkeyttä, ja Hyvää Mieltä!... se ei nyt ihan natsannu....
   Vointi alkaa olla pikkuhiljaa "normaali", niinkuin vanhalla pökkelöllä...   =D