Tipaton Tammikuu, viimeistä päivää viedään...
Uudenvuodenpäivänä, aamukahvilla, "todistajien läsnäollessa", tulin sanoneeksi, että nyt se alkaa tipaton tammikuu. Hmm... miksikäs ei...
     Joskus jo parin viinilasillisen jälkeen tulee allergiaoireita, ja entäs jos se ei jää siihen pariin lasilliseen... "Saunasiideristä" vielä tukkoisempi olo...
     Kirkkaassa viinassa ei enää allergeeneja taida olla, mutta se vaihtoehto ei muuten houkuta...
Tuskin tälläkään "ihmiskokeella" haittavaikutuksia havaitaan, hyötyjä sen sijaan saattaapi ollakkin...
Ainakin rahaa säästyy (jota ei nyt aikoihin mistään tulekkaan), ja maksa tykkää, kuulemma...
     Tämä kokeiluhan on ollut niin antoisa, että taitaa jatkua sujuvasti Huikattomana Helmikuuna...
Pajunkissat ei liity kyllä aiheeseen mitenkään, ovatpahan vaan omituisen aikaisessa tänä vuonna...

      Jos ei pauku Paavalina, niin eipä ole kesässä kehumista. Modernisoin hieman tuota sanonnan loppuosaa.
     Onneksi keskiviikkona, Paavon päivänä, oli viitisentoista astetta pakkasta. Ei kaikki toivo kesäkelien suhteen ole menetetty.
     Viime viikolla oli Heikin päivä. Silloin karhu kääntää kylkeään, ja "talven selkä katkeaa", siis kevättä ja valoa kohti...
     Mutta vielä on puolet talven lumista satamatta näiden vanhojen viisauksien mukaan. Kustaa Vilkunan "Vuotuinen ajantieto" on minulla käsikirjana...
     Eilen oli jo niin keväinen päivä, ehkä liiankin lämmintä. Vesi tippui räystäistä ja ainakin kolme astetta lämpimän puolella.
     Tänäänkin taitaa tulla mukava ulkoilupäivä. Pakkasta oli puolitoista astetta aamulla. Ja aurinko lämmittää jo päivemmällä.... ei se kyllä vielä lämmitä, pahimmoilleen vain silmiin paistaa.... =D

     Joka uniaan uskoo, se varjoaan pelkää... Pitää varmaan paikkansa. Aina olen säikkynyt vähän kaikkea, myös varjoani ja jopa peilikuvaani...
     Lienen kertonutkin hauskasta tapauksesta Tallinnassa? Vuosia sitten poikkesin erääseen kenkäkauppaan ja ihastelin kuinka iso ja valoisa liike olikaan...
     Kävelin ja katselin puodin tarjontaa, ja pian huomasin, että joku lihava naisihminen tulee ihan päin, eikä aiokkaan väistää. -Ja törmäsin siinä sitten takaseinän kokoiseen peiliin...Arvatkaa vaan hävettikö?

     Mutta niistä unista. Viime yönä olin jostain "halpahallista" töitä kyselemässä. Ja sehän ei mitään hyvää meinaa. Tietää vaan rahanmenoa ja pysymistä entisissä "töissä" vielä muutaman vuoden.
     Että ei mitään uutta auringon alla...   =D

    No niih, nyt sitä tuli, karenssia. 90 päivää siitä "työkokeilusta" napsahti. Ei kelvannu asiantuntijalautakunnalle lääkärintodistus, eikä minun selonteko asiasta. Ei nuin äkkiä voi sisäilmasta sairastua...
    Vaan mieluummin oon vaikka rahatonna ja "terveenä", siis oireetonna, kun kippeenä rimpuilisin työnsyrjässä kiinni. Ja nekkii roposet, mitä siitä kätteen jäis, lääkkeisiinhän ne mänis. Ja juoksisin viikottain sairaslommaa kerjeemässä, niinku entisessäkii työpaikassa...
    Puuhastelen pihasalla ja käppäilen raittiissa ilimassa, se on onneks vielä ilimasta lystiä...
    Vaikka kyllä se Perneri kohta laitattaa pakolliset askelmittarit jokkaiselle, suapi sillä perusteella sitte kerätä niitä tiemaksuja jalakamiehiltäkkii.
    Kuhan päivä tuosta valakiaa, ni lähen ihan uhallakkii maantienlaitaa mittailemmaan.
    Sehän paistaa jo aurinko korkeemmalta, kun seuraavan kerran piäsen päivärahat kuittoomaan...

     Uusi Vuosi - vanhat kujeet, vai miten se....
Vuoden vaihdetta vietettiin Joensuussa, pitkästä aikaa tuli käytyä pohjoiskarjalaisten pääkaupungissa.
Kerrassaan komea oli ilotulitus, ja paljon väkeä. Hyvä, että se oli jo kuudelta, ennätti hyvin vielä syömään.

     Aadassa oli kokki loihtinut todella hyvät eväät. Kylläisinä jatkoimme yömyssylle Takataskuun...
Puolilta öin, kun kaupunkilaiset alkoivat rakettiensa paukuttelun, mepä oltiin jo peiton alla...

   Mitäs jäi päällimmäiseksi viime vuodesta? No, oli häitä, ristiäisiä, syntymäpäiväjuhlia, sun muita karkeloita. Lomareissuja ja festareita... Muuten vaan mukavia hetkiä, mukavien ihmisten seurassa...
    Kävinhän minä sitten töissäkin, kaksi päivää... Se homma kariutui sisäilmaongelmiin, heti sairastuin! Sen "työuran" seurauksena tässä karenssia odottelen...
    Onkohan tämä vuosi yhtä juhlaa, vai unettomuutta, kolotusta ja hammasten kiristelyä?
Tämmöisiä mietin, kun aamuyön tunteina tämänkin aivopierun mielessäni valmiiksi rustasin.  =D