Kylläpä sen syksyn tulon tietää, ihan ilman kalenteria... on nuo nivelet semmoset ilmapuntarit. Kesäkelissä kun ei kolota. Juu, että panacodin voimalla kevääseen, suappa nähä...
   Eilen aamulla oli kuuraa katoilla ja heinikossa, tänään oli pari astetta lämmintä.

    Lauantain myrskyn ansiosta oltiin toista vuorokautta ilman savonvoimaa. Ei ollut turha ostos tuo aggregaatti. Kunhan muistaa vaan bensaa siihen... Melkoinen johtojen virittely oli jääkaapeille ja pakastimille... Grillikatoksessa laiteltiin ruuat, ja kyllä se possupihvi vaan paremmalta maistui muurikalla paisteltuna.

    Sunnuntaina hoksattiin, että virtahan riittää kahvikoneelle. Hieman generaattori otti kierroksia, kun dolceguston napsautti käyntiin..

   Eikä siinä vielä kaikki, mansikoitakin saatiin, ja ahneella on... mansikkamaitoo ja ähky... =D

 Nyt se on sitten Syksy; pääskyset kävi jättämässä jäähyväisiä. Keväällä pistäytyvät, ilmoittavat kesän tulleen, eivät jää pesimään. Etelään jo lentävät. Minä niille haastelin, että ehkäpä Välimerellä tavataan, sitten syksymmällä...

 Ja nyt pyssyy "halakokasakan" välihuikka viileenä, ihan eva solo...

Liekkö lievää mökkihöperyyttä (vai muuta hulluutta), kun sisiliskot alkaa näin tuttavallisesti käyttäytyä... morjesta vaan...
Hih, aamulla avasin iltalehden etusivun, siinähän luki että keskiviikko, 24.8, Perttu.... miten niin PERUTTU?  Aamujäykkyyttä aivosoluissakin...   =D

      Kylläpä se on ollut tahmeata tuo ajatuksenjuoksu viime aikoina...Muutama hullu idea on mielessä piipahtanut, vaan eipä siitä mitään järellistä ole syntynyt. Liekkö tuota tässäkään sen enempi "tolokkua"...
     Jotensakkin syksyiseltä on tuntunut, ilmavirtaus välillä ihan p........ -siis pohjoisesta!
Perunatkin piti jo kuokkia pois, varret kuoleutui, niin eihän ne enää kasva. Muutamassa juurakossa oli niitä kuvottavia keltaisia juurimatoja. Ei kait ne vaarallisia lie, ainoastaan inhottavia...

     Saskatoonillekkin tuli joku tauti, marjat meni ihan rusinaksi...

     Halkohommissa seurana oli näin veikeä sisilisko, hällä oli jokunen poikanenkin. Muutaman sentin mittaisia "miniliskoja" vilisti niin vikkelästi, ettei kerennyt kuvaamaan.

    Muitakin poikasia on pihalla näkynyt, kenenkähän pesässä lie tämä käenpoika? loisinut...

     Lentokyvytön tinttivauva oli pudonnut pesästä, siinä se äitiä huuteli. Mihin lie surman suuhun lopulta joutunut...

    Sammakot ovat ihan jokapäiväisiä kavereita; kerran jahdattiin jopa sohvan alta turhan rohkeaa sammakkoprinssiä... tämä yksilö oli matkalla valkosipulilaatikkoon...   =D

     Vesiasiassa ollaan palattu jo "normaaliin". Varsinainen keittokehotus kesti reilun viikon. Sitten piti vedessä olla jo niin paljon klooria, että haisee ja maistuu...ei vaan meillä...vieläkään. Vaikka on kulunut viikko jos toinenkin...
     Keittelimme vettä vielä "varaviikon",ja ostimme kahvivedet kaupasta.. Sitten homma alkoi turhauttamaan, ei se meille asti tainnut koko bakteeri ennättää, tai se on vasta jossain putkessa tulossa! No, perästä kuuluu, eikös siitä jonkunsortin ripulipaskatti tule jos on tullakseen?
    Kuvassakin on eräänlainen vesijohto, saattaisi hyytyä talvipakkasilla tuommonen...  =D

       Kierrätystä... Enpä muista milloin alkoi kaikkien pelti- ja lasipurkkien ja mehutölkkien kierrätys, siis rahtaaminen takaisin kaupunkiin. Paperiahan on kierrätetty jo "iät ja ajat"...
     Vielä kun tulisi se muovinkeräyssäiliö, suurin osa jätteistä kun on muovia...
     Mehupurkkien kierrätykseen oli tullut semmoinen "helvetinkone", että jäi ne purkit peräkonttiin...
Jumalattoman korkealla oli rako, jonne ne pahvit tulisi sulloa, ja sitten painaa vihreää nappia...luulisin... Jos tulee hätä, paina punaista nappia... Palattuani kävin googlesta "opiskelemassa" kyseisen vekottimen toimintaa...
     Kannattaakohan muutamaa mehupurkkia puristella tuommoisella jättimasiinalla?
Entäpä jos joku elukka sattuu pudota muksahtamaan koneen kitusiin?

     Kaikenlaisen rautaromunkin voi kierrättää, muuallekkin kuin pihasta metsän laitaan...