Sitähän se mun uneni tiesi...viime viikolla eräänä yönseutuna piti taas paskan parissa puuhastella! Juuei, ruumiillinen työ ole minua varten, halkosouvia viikonloppuna ja melkeinpä tiesin, että joku paikka saattaa kippeytyä. No mäni sitten olkapää ihan p.....ksi! Panacodin voimalla sentään pokkaria kärsii kanniskella, viimeset halot huutaa vielä kyytiä kellariin, siinäpähän karjuuvat....

     Kevyitä puuhia tuumaillessa, sattui silmiini näin kevyttä tänään: pieni hämähäkinseitti kasteisella nurmella.

     Ei nämäkään yrttilöiset ole koolla pilattuja, parimillisiä tirrukoita...

    Tämä voikukkakin jo parhaat päivänsä nähnyt. Mutta hienolta näyttää edelleen. No, kauneus on katsojan silmässä....

      Pyörällä hurruutin....Kun nyt viimein tuli kesäkeli, fillaroinpa sitten naapuripitäjään asti. (Silleetä oli asfaltti juustopitäjässä) No, mitäpä matkalla näkyi;virran kuohuja ihastelin, nielin autojen nostattamaa tiepölyä, kerran kopsahti kivi kypärään...

     Komeita maisemia, vauraan näköisiä maatiloja (hajut oli kohillaan, karjaa ei näkynyt) ja pari pyöräilijää...

    Kanavalla sulkuun ajoi pieni vene, vanhempi pariskunta sieltä vilkutteli zoomailevalle pyöräilijälle. Täytyy tunnustaa: oli minulla sovittu paluukyyti, isäntä poimi "huoltoautoon" töistä tullessaan.Enhän minä muuten nuin pitkälle ois ajellutkaan...

             Nytpä siirrytään kivikaudelle;kivien keräily ja luonnossa ihastelu on ollut mieluisaa minulle aina. Pihalle on rakentunut tornia ja muodostelmaa monenmoista vuosien varrella. Tämäkin jo näin hyvin sammaloitunut törökki. Välimeren rannoilta on tullut kannettua kilotolkulla kiviä. (Kyprokselta nappasin kerran arkeologiselta kaivaukselta kiven taskuun, liekkö ollut ihan sallittu temppu?)

        Tämähän on ollut ihan selvästi puoliksi kuoriutunut dinosauruksen muna, aikojen saatossa lie kivettynyt

        Meteoriitti siinä seilaa pimeässä avaruudessa,...eikä kun mustalla pöydällä kuvattu korukivi raakile. Tämän sain Pargassa muistoksi, korukaupan vanha ukki kertoi kuinka itse vuorilta näitä etsivät ja hiovat sitten kauniita koruja. Valitteli vaan ettei omat jalkansa enää kanna niin rankalle reissulle, no onneksi hänen lapsensa jatkavat perinteitä.

  

             Lueskelin juuri iltalehdestä, että jotkut ihmiset näkevät kummallisia kasvokuvia joka paikassa... no, jo pienenä tuijottelin nukkumaan mennessä laipiosta jänniä naamoja, mutta enpä ole kauheasti huudellut näkemistäni, ettei ihan hullun leima otsassa kuljeskele....mutta tuokin hellanrapsutin on ihan selvästi huuli pyöreänä ihmettelevä ukko, jolla on saksalaismallinen sänkitukka...

        Vessan altaan reunassa "marmorissa" on ihan ehta lohikäärme, hampaaton näyttää kyllä olevan, siis ihan vaaraton yksilö...

       Lasten vanha kottikärry: finninaamainen kieltä näyttävä örkkihän se siinä. Huomasin juuri että sarvet jäi pois kuvasta, no komiat on tuntosarvet hällä kuitenkin. Tämäkin on ollut joskus kukka-astiana pihalla, siksi pohja on reijitetty.... No nyt se on tunnustettu, ei se enää tässä iässä haittaa yksi leima sinne tai tänne...

          Jatketaanpas tänään luontoteemalla. Pihalla itikoita ruokkiessani olen pannut merkille, miten vähän on perhosia tänä kesänä. Liekkö paikallisten siivekkäiden katoon syynä takavuosien omituinen ruokavalio.Yläkuvassa imeksitään ihan sitä ihtiään, aitoa koirankakkaa...

        ...ja eikö tämäkään yksilö hemaisevampaa tuoksua löytänyt kuin isännän hikisen sukan?
Ei ihmekkään, jos näillä eväillä kuolema korjovaa ja sukupuutto uhkaa...

          Hei, nytpä mie aattelin kirjotella urheilusta...
Minähän olen oikeastaan aika urheilullinen ihminen: sujuvasti seurailen kaikkia lajeja sumopainista pyöräilyyn. Tour de France nyt viimeisimpänä...Joo,o pyöräilen kyllä itsekkin, mutta hieman lyhempiä etappeja. Ja ralliautoilu, "jyväskylän suurajot"... mikä Neste Rally nykyisin liekkään.
 joku siinä vaan viehättää, vauhti, äänet, se jumalaton röykytys...(olen tuossa kyydissä ihan ite, järjestivät mulle tuommosen viiskymppissynttärilahjaks)

      Ja onhan minulla ollut pari urheiluautoakin tätä "harrastusta" tukemassa, mutta täytyy myöntää, että mukavampiakin autoja on..... Kylllähän tuollakin Pontiacilla oli hauska ajella kesäkelissä, mutta eipä kovin monesti suomen suvessa katto auki tarennut cruisailla.