Suloinen sunnuntai...
Ensimmäinen aamu, kun tarkeni pihalle paitasillaan... Ja perjantaina, iltasella, oli kesän ensimmäinen ukkonen. Muutaman kerran jyrähteli ja siinä se. Yöllä vielä kerran paukautti niin, että heräsin. Ja sato taas aika rankasti.
Iltahämärissä, kun vejin kammarin verhoja kiinni, ni kaks juuttaan suurta rupikonnaa istu hievahtamata pihanurmikolla ja näytti nauttivan satteesta.
Sittenpä on ollukkii ihan hyvä ilima, helteestähän nuo jo varottelloo...
No, eipä nuita oo ihan vaivaks asti....
Apila ei ossaa päättää, oisko sitä punanen vai valakonen...
Oi ihana, sislisko! Viime suvena näitä ei oikein näkyny pihassa, kaipasin ihan.. Ja näyttää, ninku ois pieniinpäin, on niin maha pullakkana...
Huoh... ei taija näistä porkkanoista joutua syötävätä tänä kesänä... Naamakirja muistutti, että jonnain vuonna näinä päivinä oli jo päästy maistammaan omia porkkanoita.
Koristevattu. Lie tämäkii joku vieraslaji, kun nuin kommeesti kukkii.
Piti taas käyvä sienimetässä tilannetta tutkailemassa. Makkeita nappuloita oli polulle noussu...
Kylläpä tuli hyvä kastike. Tietennii kunnon luomukermaan tehty, siihen karrageenittommaan...
😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti