Maanantai...
Joo, se on minunnii oltava selevillä, mikä päivä millonnii on, ei passoo ihan viikkopöllönä huijella. Tännään pittää ottoo sitä kovempata reumalääkettä, otetaan vain kerran viikossa...
Haittavaikutuksia on kyllä lueteltu meleko palijo. Ihottumasta itsetuhosuuteen. Ja jos oikein huono tuuri on, ni kuolema korjovaa.... Katellaan....
Vain ilosempiin aiheisiin: Kun on ollu pari päivee satamata, on ollu niin mukava tuota Canonia ulukoiluttoo...
Pihakarkulainen... meleko kommee syrreeni
Yön satteen jäleltä... Tekoäly sano, että se on sinilevvää...
Koiranputken kaunis kukinto.
Muinaistulokas, siankärsämö. Valakee on ylleisempi, tämä on hennon violetti. Eiköhän ne kaikki kasvit oo jonniilaisia tulokkaita, vieraslajeja. En usko, että jääkauvella tiällä mittään kasvia ollu...
Enempee ku ihmisiäkään...
Vanaha kunnon keisarinkruunu.
Rakastaa, ei rakasta... Vieläköön sitä kukkaan muistaa...
On ne kovia. Asvaltin läpi työntyyvät.
Ei oo kaikki pientarreet lupiinin vallottamia.
Villiruusu. Kuhan eivät hävitysvimmossaan näitäkii revi...
Juhannusruusu. On se ihana...
Olipas variksenpoijilla palijo asiata...
Tulihan niistä ihan hyvä paistos. Pikku sipulin varsinneen silippusin sekkaan ja voissa paistelin.
Näin se on aateltava. Minkäs tiet, kaik on ennalta miärätty, mikä meijän kohtalo on...
😇
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti