On se nyt ilimoja pijelly.... Kohta on kello kaheksan, mittarissa seinänvarressa kolomekymmentä astetta lämmintä. Nii että, tulihan se kesä sieltä...

    Joo, elekee kahtoo niitä uutisia... Ja jos katottii, elä pijä iäntä niin isolla, että kuuluu melekein nuapuriin asti...

    Maanantaiaamuna alako semmonen punanen helikopteri pörrätä tässä ihan meijän ympärillä. Metän lannottaja oli. Ukko kävi uteliaisuuttaan mopolla kahtomassa sitä laskeutumispaikkoo, ihan tuossa likellä ku oli. Minä katoin vain flightradarista....

   Vaan taijenäyttelyssä kävin. Pohjolankavun koivukujalla. Ei ollu kovin paljo teoksia, enempi on ollu männävuosina. Ei nuo kaikki ollu oikein minun silimiin mukavan näkösiä...

   Tämä oli joku koivun ylistys, marmoria...

                                                         Ihan niinku ois joku pelihahmo...

                                                   Tämä oli hieno, lasitettua keramiikkaa...

                                                         Nyt en oikein tiijä, mittee sanos...

                                                      Vaan tällä oli meleko paha skolioosi...

    Liekkö näissä käytetty niitä seitenkymmenluvun keinonahkasohvia, ihan siltä näytti tuo materiaali.

   Vain hyvät on ilimeet näillä... Mainioita ovat. Taiteilijannii tiijän, Heli Ryhänen. Hällä on ollu ennennii hirmu hyviä teoksia tiällä näytillä.

    No mutta... siellähän ne piileksii, kantarellit. Nii että taas piti käyvä.... Laitoin jo yhen pussukan pakkaseen, ei kerkiä jälestä kaikkia syyvä...             😋

 

                                                            Suloinen sunnuntai...

   Ensimmäinen aamu, kun tarkeni pihalle paitasillaan... Ja perjantaina, iltasella, oli kesän ensimmäinen ukkonen. Muutaman kerran jyrähteli ja siinä se. Yöllä vielä kerran paukautti niin, että heräsin. Ja sato taas aika rankasti.

 Iltahämärissä, kun vejin kammarin verhoja kiinni, ni kaks juuttaan suurta rupikonnaa istu hievahtamata pihanurmikolla ja näytti nauttivan satteesta.  

 Sittenpä on ollukkii ihan hyvä ilima, helteestähän nuo jo varottelloo...

                                                  No, eipä nuita oo ihan vaivaks asti....

                                   Apila ei ossaa päättää, oisko sitä punanen vai valakonen...

    Oi ihana, sislisko! Viime suvena näitä ei oikein näkyny pihassa, kaipasin ihan.. Ja näyttää, ninku ois pieniinpäin, on niin maha pullakkana...

    Huoh... ei taija näistä porkkanoista joutua syötävätä tänä kesänä... Naamakirja muistutti, että jonnain vuonna näinä päivinä oli jo päästy maistammaan omia porkkanoita.

                  Koristevattu. Lie tämäkii joku vieraslaji, kun nuin kommeesti kukkii. 

   Piti taas käyvä sienimetässä tilannetta tutkailemassa. Makkeita nappuloita oli polulle noussu...

   Kylläpä tuli hyvä kastike. Tietennii kunnon luomukermaan tehty, siihen karrageenittommaan...

                                                                      😊

                                       Nonnii... ilimankos ne vastaukset on millon mitäkii...

                          Tämmösiäkii villiintyny tien laijoille. Pitäsköön nekkii hävittee...

       Voi herttinen, pikku oravanpoikanen istuskeli kuusen oksalla. Vähä on harmaa kuva, kun ikkunan läpi zoomailin...

   Onhan meillä muitakii elukoita, ku jäniksiä... Kevväällä helemipöllö puputteli pihametässä soitimella ja nyt liihottelloo pihalla meleki päivittäin. 

   Välillä rastaat on sitä jahistanu, mäni varmaan liian likelle pesiä. Yhtenä aamuna, kun seisoskelin pihalla, se liiteli pihan ympäri, ihan miun piän piältä. Ja hirmu allaalla... Aattelin, että tarttuuko tuo minun harmaaseen piähän, jos hiireks vaikka luuloo...

  Vaan miten se niin hilijoo ossaakii lentee, muista linnuista kun kuuluu siipiin suhinata ja kaikenmoista räpistelyä. Tästä ei kuulu kerrassaan mittään...

   Ja viime yönä oli ahman poikanen laukata mukittanu pihakameran eestä. Ei ollu kovin iso, vaan meleko soma otus on sekkii. Koivuunnii mallas kiivetä, vaan hyppäs alas ja mäni matkoihisa...

    Siinä miun iltalukemista. Suomalainen kirjailija, assuu Cornwallissa ja sieltähän nämä tarinatkii syntyy. Jänniä juttuja on...

    Voi juuttaan kahvinkeittäjäbanaaninsyöjä... Mikähän se suapi ihmispolosen syytämään roskapussisa  pitkin tietä? Näitä samanlaisia on ollu vähälle matkoo kaksin kappalein... 

    Ei lie kovin mukava ihminen muutenkaan......😕

 

                                                                       Maanantai...

    Joo, se on minunnii oltava selevillä, mikä päivä millonnii on, ei passoo ihan viikkopöllönä huijella. Tännään pittää ottoo sitä kovempata reumalääkettä, otetaan vain kerran viikossa... 

   Haittavaikutuksia on kyllä lueteltu meleko palijo. Ihottumasta itsetuhosuuteen. Ja jos oikein huono tuuri on, ni kuolema korjovaa.... Katellaan....

   Vain ilosempiin aiheisiin: Kun on ollu pari päivee satamata, on ollu niin mukava tuota Canonia  ulukoiluttoo...

                                                 Pihakarkulainen... meleko kommee syrreeni

                                     Yön satteen jäleltä... Tekoäly sano, että se on sinilevvää...

                                                     Koiranputken kaunis kukinto.

   Muinaistulokas, siankärsämö. Valakee on ylleisempi, tämä on hennon violetti. Eiköhän ne kaikki kasvit oo jonniilaisia tulokkaita, vieraslajeja. En usko, että jääkauvella tiällä mittään kasvia ollu...

   Enempee ku ihmisiäkään...

                                                         Vanaha kunnon keisarinkruunu.

                                      Rakastaa, ei rakasta... Vieläköön sitä kukkaan muistaa...

                                                     On ne kovia. Asvaltin läpi työntyyvät.

                                                Ei oo kaikki pientarreet lupiinin vallottamia.

                                     Villiruusu. Kuhan eivät hävitysvimmossaan näitäkii revi...

                                                        Juhannusruusu. On se ihana...

                                                   Olipas variksenpoijilla palijo asiata... 

                                                                     Nytkö se alakaa...

      Tulihan niistä ihan hyvä paistos. Pikku sipulin varsinneen silippusin sekkaan ja voissa paistelin. 

         Näin se on aateltava. Minkäs tiet, kaik on ennalta miärätty, mikä meijän kohtalo on...

                                                                          😇

                      Huomasin tuossa, etten ookkaan enemmälti nuita orvokinsyöjiä esitelly. 

                                                      Tässä nämä vintiöt nyt on.

                                              Siirretäänpäs amppelia parempaan asentoon...

                                                          Toinen vielä lipeksii ovenpieltä...

                                                      Maistappas veljeni orvokkia....

                                           Joo, ei jääny orvokista paljoo jälelle, makkeeta oli.

   Pittää ens kesäks laittoo usseempi orvokki ja unneuttoo sitte kastelemata, niinku tuokii jäi...

                                     Talon takana pikkusen isompi yksilö nuoleksii sementtiä....

   On se mukava, kun ne ei pelekee minnuu ollenkaan. Rauhassa jatkaavat einehtimistään, vaikka ihan likellä liikuskelen. 😊  
 

                                                                 Reumaatikko....

  Niihhän siinä kävi, ku oli ne tulehusarvot koholla. Sitte ku joutu se sitrulliinipeptidin tulos, tiesin jo mikä se minnuu runteloo. Nivelreumahan se. 

   Mistähän juuttaasta se iski? Oliko se kilipirauhanen sitten jo niin hittaalla... Sitäpä ei nyt ihan varmaks arvoo sannoo...

    Onneks sattu olemaan niin viksu lääkäri, joka omasta pyynnöstäni , minua näkemätä, laitto lähetteen reumakokkeisiin. 

  Viime perjantaina kävin Kysissä, reumapolilla. Sitä enne tuas verikokkeita ja röntgenkuvia. "Sisuskalut" näyttäät olovan ihan kunnossa. 

   Polilla sitte ultrattiin käjet ja jalakaterät. Tulehtunneisiin pikkuniveliin, parriin sormeen ja yhteen  varpaaseen,  ruutattiin tilikka kortisonia. Ja ai saakeli, että tuntu makkeelta. Taisin pikkusen pyörtyäkkii siinä. Alako mualima sumeta silimissä ja äänet rupes puuroutummaan... Vaan äkkiä minä siitäi tokenin...

  Tämmöset lääkärireissut on hirveen hyvä tehäkkii Kelataksilla. On yks stressin aihe vähempänä. Minä ainakii olin palatessa kippeempi ku männessä. Hyvä etten lähteny ite ajelemmaan...

  Ja niin on mukavia nuo taksikuskit, siinä rupatellessa vähä jännitys helepottaa...

  Nii, ei kait tässä nyt muuta ossoo, kun pittää alotella niitä liäkkeitä. Kuhan ois enempi vaikutusta, ku haittavaikutusta... Sais sen tulehuksen rauhottummaan...

   Jiämmä kuulolle, miten tässä ämmän käypi...

   

   Loppuun pikkunen jäniskevennys. Tämä hassu pupunen käypi nuoleskelemassa meijän talon kivijalakoo. Kait siitä jottain kalakkia tai suoloja irtoo. Tämä on isompi, kun ne orvokinsyöjät... 

  Joo, hoksasin, että nämähän ei ookkaan jäniksiä, ku rusakoita. Liekkö tuollakaan sitte niin suurta merkitystä, mitä Luojan luomia ovat....        😊🐰