Hassu kuva, vaan oli hassu tilannekkii. Sunnuntaiaamuna kuullostelin, että näinkö aikasin se on puolisokkii jo jalakeilla... Vaan eipä ollukkaan, ääni kuulukii kuistin suunnalta. 

   Siinähän oli kaksi pikkupupua aamupalalla. Toinen napsi pystyyn kuolleesta orvokista kukkia, toinen jyrsi oven tai kynnyksen kanttia. Koputtelin varovasti oven ikkunaan, ei ne siitä mittään välittäneet...  

  Sitte yritin hilijaa aukasta toista ovvee, että montako niitä oikein onkaan... Sitten hyö kipasivat matkoihinsa.

   No, tänä aamuna istuskelin kahvikuppini kansa rappusella, villapeittoon kiäriytynneenä, oli sen verran viliponen ilima... Niin alako pikkunen kupsehtiminen kuulua, ja eikös siihen minun viereen tullu se jäniksen poikanen töllistelemmään. 

   Pikkusen liikahin, ni säikähti raukka ja lähti karkuun. Nuo suattaa tulla vaikka sisälle, kun sattuu ovet olemaan auki...

   Koiranputki tai joku vuohenputki. Niin kommeena kukkii. Horisontti on suorassa, tuo vanaha aitta alakaa vain kallistua...

                                                              Valakeeta syrreeniä.

    Siesta. Äkkiä yritin kävellä hanttuuttoo, etteivät nouse kaikki ja työnny siihen ohuen langan taakse...

Ei nuo onneks nyt välittäny mittään.

                                                       Ihana villi niitty, vai keto...

                                                   Niin monenlaista kukkaa pukkaa.... 

                                         Hei kaveri, kohta sinnäi oot samanlainen kalju pallukka...

                                             Kuusessakkii jo näin isot kävyt...           😊